(työnimi)
Etäopiskelun aiheuttama uupumus saa opiskelijan palaamaan lapsuuden unelmaharrastuksen pariin.
metsädokkari
dokumenttielokuva
Opintojeni loppuvaiheessa tuotan ja ohjaan tätä dokumenttielokuvaa, joka kertoo omasta matkastani takaisin lapsuuden unelmaharrastukseen - eränkävijäksi.
ohjaajan sana
Alotin opiskeluni vieraassa kaupungissa syksyllä 2020. Se oli tukahduttavaa aikaa, jossa jotenkin alitajuisesti luuli kontrolloivansa elämää. Etäluento tuli läppäristä päivällä, välissä puhelimella Instagramia ja illalla Netflix. Oli helppo valita mitä omat ruudut toivat kotiini ja rajata pois kaikki muu. Oli vain minä, mun opintosuoritukset ja kaikki ne ruudut.
Seurauksena voin huonosti. Keskityin opintomenestykseen ja sama täydellisyydentavoittelu siirtyi harventuneisiin sosiaalisiin kohtaamisiin. Ihmisten ilmoilla oleminen, luennot ja sosiaalinen media toivat mukanaan sosiaalisen ahdistumisen. Sellaiseen sitten uuvuin.
Tie palautumiskeinoon löytyi joululomalla äitini vaatekaapista. Vanha maastotakki käsissäni muistin, miten 14 -vuotiaana kaipasin suuriin seikkailuihin metsästysvaelluksille erämaahan. Minut valtasi yhtäkkinen toiveikkuus, ja päätin elvyttää vanhan harrastukseni sekä viimeinkin toteuttaa unelmat niistä metsäreissuista. Aseluvan haastattelussa ylikomisario sanoi viisaat sanat: ”Niin, metsäähän sinä et voi kontrolloida.”
Paluu erätulille ei ollut romanttinen: oli kylmä, mun piti opetella kaikki taidot uusiksi ja pimeä metsä jännitti. Siinä epämukavuudessa oli kuitenkin jotakin todellista. Metsä pakotti pysähtymään, näkemään vaivaa ja unohtamaan muiden odotukset. Se palautti elämään mittasuhteet. Edellinen reissu tuntui minussa enemmän kuin se, olinko sanonut jotain tyhmää luennolla, tai kellä kaikilla oli somessa täydellisempi elämä. Mä tavallaan rupesin taas elämään siellä missä fyysisesti olin.
Ohjaajana minua kiinnostavat kaupunkilaisuuden ja maalaisuuden väliset konfliktit, sekä elämisen eri tavat. Teknologian avulla voimme saavuttaa paljon, mutta myös huomaamattamme menettää asioita. Oma kokemukseni on, että tekee ihan hyvää maata perse jäässä ja säikkyä hämärää metsää. Luonnon rytmi, vanhojen erätaitojen ja metsästämisen perinne voivat palauttaa yhteyden itseen maailmassa, jossa yhteys on yhä useammin poikki. Tämä elokuva ei ole pelkästään henkilökohtainen kertomus matkasta lapsuuden seikkailuiden äärelle, vaan myös kuvaus luonnon ja konkreettisten asioiden tuomasta elpymisestä. Tällä elokuvalla haluan rohkaista muita menemään metsään.
visuaalinen tyyli
Elokuva kaksi miljöötä ovat kuin kaksi vastakkaista maailmaa. Kotona, ruutujen ja paivittäisten askareiden kanssa on ahdasta ja paikallaan junnaavaa. Metsässä taas maailma on avara ja moniulotteinen.
etäily
metsä
